Kristiina Kostia
Jatkokertomus koronakeväästä 2020:
PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ 6.4. – 16.4.2020
Maanantai 6.4.20
Nousin ennen kahdeksaa, lehden nouto ja kahvia, suihku, verkkarit päälle. Paistoin omenaraastelettuja, käytin voita. Kevät on voitolla, aurinkoista portailla ja puutarhassa. Ihanaa.
Haahuilin, istuin portailla, ulkoilutin kissaa. Nähdessään perhosen ikkunapellillä, se kiipesi metalliportaille ja pellille. Aurinko helotti otsonikatoiselta taivaalta, katsoin kuinka ruoho kasvoi. Hitaasti.
Nukuin, laahustin. Katsoin koneelta ruotsalaissarjaa Zunami. Siellä ihmisillä oli oikeita ongelmia, tai ne olivat sotkeneet itsensä ongelmiin. Sitten tuli hyökyaalto joka pyyhki ongelmat samalla kun ruhjoi rannat, ihmiset, rakennukset, tulevaisuudet.
Lohturuokaa ja aavekaupunki
Yritin tehdä verkkotilauksen Prismaan, mutta oli aivan täyttä. Tilasin Cittarista ruokalaatikon, jonka saa vasta pääsiäisen jälkeen. Menen siis kauppaan lähipäivinä.
Teki mieli lohturuokaa, hain pakkasesta pizzan ja lisäsin siihen kerroksen päällysteitä ja lopuksi valkosipulia. Se maistui ihanan rasvaiselta. Join punaviiniä, nukahdin telkkarituoliin. Vasenta olkavartta turvottaa ja särkee.
Yhdeksän jälkeen käveltiin keskustaan, joka oli kuin aavekaupunki valot päällä. Näimme kaksi ihmistä ja koiran. Kuu on melkein täysi, tähdet ovat aktiivisia.
Sängyssä luin Engelin kirjeitä. Maanisen ahkera ja intohimoinen arkkitehti, jonka rakennukset säilyvät.1800-luvulla ihmisiä sairastui ja kuoli koko ajan kulkutauteihin. Menneet vuosisadat vaivoineen, sotineen ja ihmiskohtaloineen sinkoilevat mielessä. Historia, taidehistoria kulkevat mukana joka päivä.
Unessa näin Boris Johnssonin hengityskoneessa keuhkot täynnä viruksia. Aamu-uutisissa kerrottiin, että hänet on laitettu tehohoitoon. Semmoinen päivä!
Tilanne
Intiassa kansa ahtautuu busseihin ja juniin. Menevät pakoon tartuntaa synnyinseuduilleen. Hallinto ei voi mitään. Sotilaat hakkaavat kaikkea liikkuvaa. Ruoka: Pizza americano höystettynä Sää: aurinkoa, lämmintä 14, tummia pilvenlonkoja.
Tiistai 7.4.20
Nousin vähän yli seitsemältä ja kiirehtimättä, kuin automaatti tein aamurutiinit. Kissa rääkyi että ulos! Päästin sen hetkeksi. Se muisti eilisen perhosen, nuuhki ilmaa ja kuunteli lintujen ääniä. Pidän lintulaudan nyt kesätilassa, lisään ruokaa jos tulee takatalvi. Aurinko paistaa utuiselta taivaalta, iltapäiväksi on luvassa sadetta lounaasta.
Suunnittelen mielessäni silkin kuvioita. Täytyy tehdä malleja paperille, silkki on hiukan kallista kokeiluun ja pilattavaksi.
Hallitus tiedotti, että pohjoisrajat menevät kiinni, laivaliikenne loppuu kokonaan, että 19.4. ei ehkä avatakaan Uuttamaata. Että nyt ollaan hys hys! Kissa rääkyy ulos. Se on väsyttävää. Tein lohikeittoa ihan rutiinisti, tuli tavallista niin kuin pitikin. Käytiin puolen tunnin kävelyllä, 3,5 km uimahallin taakse.
Kaikki menee seis, sade hellii kohta luontoa…
Kello löi neljä, radiosta tuli uutiset, minä maalasin silkkiä. Otin esille keltaisen, sivelin kevyesti kuplamuoville ja painelin. Tuli ihanaa kultaista röpelöä. Pidän huivin keltaisena, sellaista minulla ei olekaan. Sisällä on nyt kuuma.
Aurinko on paistanut meidän peltikattoa koko päivän, mutta tuuli viskoo taivaalle harmaita riepuja. Sade hellii kohta luontoa ja nitistää pölyt. Raparperit näkyvät, lumikelloja yllättävissä paikoissa. Kissa valjaissa pihalla säikkyi ja tutki heiluvia korsia, kärpäsiä, ohikulkevia koiria, naapuripihalla liikkuvaa rusakkoa. Oltiin puolisen tuntia tuulessa.
Katsoin Tsunamin loput kaksi osaa. Hyvin tehtyä ruotsalaisdraamaa, mutta ihan täyteen pakattu ongelmia ja synkkyyttä. Petos, valehtelu, riippuvuus, hallinnan puute, lehdistön ahneus, Ruotsin hallituksen kädettömyys. Kuten nytkin.. pian heillä on kontollaan tuhansia kuolleita ja loputon syyttely.
Tilanne
Koronan huippua ennakoidaan, suojavarusteita on tilattu miljoonittain, Suomessa 34 kuollutta, parituhatta tartunnan saanutta, tehohoidossa yli 80. Hoivakodit pulassa. Kaukojunat seis, laivaliikenne seis, paitsi tavarat. Koronoita voi leijua ilmassa. Huomen aamulla menen kauppaan. Alkossa pitäisi käydä. Ruoka: lohikeitto. Sää: hieno +15, illalla sadetta, ruoho alkoi tuoksua.
Torstai 9.4.20 Kiirastorstai
Aamukahvit seitsemältä ja kahdeksalta uudelleen nukkumaan. Laitoin aamiaismunakasta ja uudet kahvit.
Rapsuttelin puutarhassa ja juttelin naapurin kanssa yli pensasaidan. Valkovuokkojen uskollinen matto nostaa päätään sammalikosta.
Valmistelin silkkien höyryttämistä vanhassa mehumaijassa. Toiset huivit ovat vähän sinnepäin, tilasin lisää silkkihuiveja satasella.
Käveltiin miehen kanssa kirkonmäelle, tullessa ostettiin sininen orvokkiruukku. Ja keitettiin kahvit. Silkkipannu höyrysi sillä aikaa. Pesin silkit ja kohta silitän. Sitten täytyy viimeistellä. Kaikki ovat taas erilaisia, kahta sinistä täytyy jatkaa kun ovat ihan mitättömiä.
Seitsemältä illalla aurinko vielä helotti, tosin piiloutui välillä tummien pilvien lomiin ja maalasi raamatullisia taivasnäkymiä juuri kun alettiin kuunnella Matteus-passiota.
Matteus passio ja talon viimeiset kynttilät
Barcelonalaiset esiintyjät, paikallinen musiikin yhtye. Alkukuoro oli muhkean kuorokoraalin sijaan nykivä, jutusteleva, aihettaan tapaileva. En ensin tiennyt että mukana oli periodisoittimet. Kummastelin rahisevaa lyhyttä sointia ja kireää ykkösviulua, joka niiskutti alukkeita joka tahdissa. Luin samalla tiedelehdestä artikkelia älykkyydestä. Hyvin älykäs juttu, joka juuri ja juuri ymmärsin. Katselin kun ilta vähitellen hämärtyi.
Passio eteni. Vähitellen se alkoi puhutella, siinä lauloivat ihmiset, eivät tähtitenorit. He kertoivat tarinaa. Orkesteri ponnisteli hiukan hengästyneenä läpi kohtausten. Se ei päässyt laulattamaan kaariaan helpolla, makealla loistolla. Siinä kuului kivisen kaupungin kuumuus ja pöly, öinen ahdistus ja kirskuvat ristiriidat. Helpotusta vain muutamissa kuulaissa aarioissa ja nöyrässä koraalissa. Erbarme Dich -aaria laulettiin tunteilematta.
Talon viimeiset kynttilät paloivat heijastuen kaikista ikkunoista. Takassa himmeni hiillos. Yö tuli. Musta, kylmä katedraali talojen ylle. Valkoviini hupeni pullossa. Kissa nukkui koko ajan Rn sylissä.
Kolme tuntia hartautta pakanalle, joka on eronnut kirkosta koska ei uskonut yhteenkään lauseeseen uskontunnustuksessa. Olen jumalaton, mutta ei minulta mitään puutu. Musiikin pyhyys on irrationaalia. Katuvalot loistavat tyhjille äänettömille kaduille.
Tilanne
Suomeen tilattu Kiinasta suojaimia, jotka eivät kelpaa sairaaloille. Alamaailman väki yrittää päästä apajille. Kova hässäkkä tulossa. Ruoka: toissapäiväistä lohikeittoa. Sää: aurinkoa, pilveä, sateenropsahduksia. +10.
Pitkäperjantai 10.4.20
Nousin taas ennen seitsemää, join kupin kahvia ja selasin lehden. Sitten taas nukkumaan.
Kissa vaati ulos, ja olin sen kanssa pari kertaa. Vihaisia tuulenpuuskia, mutta kirkas auringonpaiste.
Laitoin lohen maustumaan savustusta varten. Keitin kananmunia ja paahdoin vanhan sämpylän. Sitten luettiin lisää lehteä pyhäpäiväisessä hiljaisuudessa.
Tulin kirjoittamaan. Tällaisten aamujen kulku unohtuu. Ei näissä mitään muistamista olekaan, mutta ehkä mieleen jäävät pitkät hetket. Niiden toista päätä ei näy, seuraava asia tapahtuu ehkä, mutta milloin, ei väliä. Kaikki on yhtä painavaa, yhtä ilmavaa. Asiat antavat tilaa ympärilleen. Tyhjyys on lempeää. Jokainen tapahtuu itse.
Lempeä tyhjyys ja loistava dialogi radiosta
Savulohi onnistui ja maistui salaatin kanssa. Radiosta tuli puheohjelma aiheena toivo. Se oli niin loistavaa dialogia, että vain kuunneltiin sielu soikeana. Teologi kuka se nyt olikaan ja toivomisen oikeus filosofian valossa.
Mitään en muista, mutta hurjan fiksua se oli. Tuli hyvä olo. Että radiokanavilla on vielä toivoa kun Teeveestä se on loppunut. Tai.. katsottiin isä Ambrosiuksen haastattelu.
(Illalla katsoin Areenasta Le Bureauta, vakoojasarjaa. Minua on aina kiinnostanut vakoilemisen tekniikka. Itse olen niin läpinäkyvä ja höpläytettävissä, etten osaa salata mitään)
Tilanne
Tein lammaspaistin puolikkaasta oikean paistin +70, uunijuurekset ja kastike. Illalla graavilohta + piparjuurismetanaa. Harmaata, sadetta, tuulta +3.
Keskiviikko 15.4.20
Tänään olen tehnyt noin kolmea asiaa, aamurutiinit, safkaa ja nukkunut. Lisäksi pesin vessan ja hoitelin hiukan maalauskippoja. Telkkarista katsottiin hallituksen tiedonanto. Suomessa pärjätään hyvin, mutta taudin huippu on vasta touko-kesäkuussa. Nyt ei ole oikea aika mennä mökille! sanoi Sanna painokkaasti.
Miten saan yöllä nukutuksi. Ei yhtään huvita mennä kävelylle vaikka sää on kirkastunut. Tämä on pohjanoteeraus! Taidan laittaa pyörän ajokuntoon. Menin kävelylle kaupungille. Kävin apteekissa ja tein pienen kierroksen, puoli tuntia yhteensä.
Pariskuntia oli kävelyllä paljon. Usein rouva puoli metriä edellä, kävelivät eri tahtiin. Ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Omissa mietteissään, puhumatta. Tarpovat kilometrejä kivikaduilla. Normaalisti olisivat mökillä ahertamassa, liikkumassa luontevasti ja taitavasti. Kaksin yksin.
Tilanne
Safka: kaalipaistos, puolukoita, illalla lämpimät juustoleivät Sää: huhtikuinen +3.
Torstai 16.4.20
Yö meni hyvin, luin illalla Maughamin novellin keski-ikäisestä naisesta. Kertomus oli pitkähkö kuvaus rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta, polveileva, värikäs. Mutta koko draama kiteytyi yhteen lauseeseen, mennyt ja tuleva.
Mutta miten hän kuoli? Kaihertamaan jäi oivallus. Tuo hillitty, viileä ilmeetön kaunis nainen olikin juonittelija, petoksen kuningatar. Kertomuksen käänne, pam!
Ajattelin kaksinaamaisuutta, valheille rakennettua uskollisuutta, hännystelyä, sinisilmäisyyttä. Kuinka joskus ei näe vaikka kuinka katsoo. Kun valheet ovat riittävät härskejä, niitä toistetaan taukoamatta, meistä moni alkaa uskoa. Vaarallista!
Kissa protestoi soittamista, illalla sää kirkastuu…
Aamulla aamutakissa vielä kymmeneltä. R on lämmittänyt saunan, täytyy varmaan käväistä. En välitä nyt saunomisesta.
Sataa lunta, maassa on monta senttiä. Kadulla lumi on loskaa. Lintulauta tyhjennetty. Ovela orava kiipeää lintulaudalle metallilankaa pitkin, ylettyy hätäisesti jyviin ja liukastuu maahan.
Samalla jyviä putoaa ja kaupunginosan jänikset, harakat, varikset ja oravat säntäävät paikalle. Kissakin rääkyy, että saunassa on liika kuuma, tehkää jotain!
Harjoittelin pianokappaleita ja kissa protestoi. Se tuli flyygelin kannelta koskettimille. Steppaili edes takaisin ja teki modernia musiikkia. Ei saa soittaa! Mua sattuu korviin! Ulkona olis kivempaa..
Illalla sää kirkastui. Oli ihan pakko lähteä kävelylle. Tehtiin tunnin kierros kaupungissa pitkin metsiä. Huhtikuinen ilta oli heleä, linnut konsertoivat kaikkialla. Hieno kaupunki.
Sitten katsottiin Tankkia täyteen ja nautittiin huumorista. Ei nautittu yhtään viiniä. Täydensin vielä Cittarin tilausta. Poistin puolenkilon Saint Agurin, mutta otin grillimakkaraa.
Tilanne
Tilanne: Englannissa kuolee sadoittain ihmisiä päivässä, Intiassa hakataan köyhiä, USAssa työttömät ovat levottomia. Trump lupailee, peruuttaa, empii, julistaa, eikä kukaan kohta kuuntele. Suomessa yli 70 menehtynyttä, yli 3000 tartuntaa. Uusimaa avattiin, naapurit syöksyivät merenrannalleen. Ruoka: En muista. Sää: jotain sinnepäin.
