Kristiina Kostia – Päiväkirjamerkintöjä koronakeväänä 2020 osa 3

Kristiina Kostia

PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ  17.4. – 25.4.2020

Jatkokertomus:  osa 3

 

Tämä kappale on kertausta edellisestä julkaisukerrasta 19.3.

Tilanne

Englannissa kuolee sadoittain ihmisiä päivässä, Intiassa hakataan köyhiä, USAssa työttömät ovat levottomia. Trump lupailee, peruuttaa, empii, julistaa, eikä kukaan kohta kuuntele. Suomessa yli 70 menehtynyttä, yli 3000 tartuntaa. Uusimaa avattiin, naapurit syöksyivät merenrannalleen. Ruoka: En muista  Sää: jotain sinnepäin

Sunnuntai 19.4.20

Taas varhainen nousu ja uudelleen nukkumaan. Saamaton olo. Tein omenaraaste-lettuja ja yritin tehdä pakastemarjoista hillontapaista. Sitten tein mysliä ja onnistui hunajalla, öljyllä ja kevyellä paahtamisella.

Päätin kasvattaa kissaa. Aamulla se talloi sanomalehteni, puski ja marisi että ULOS!  Sille piti opettaa, että ulos ei mennä ilman valjaita. R sai vaivoin valjaat niskaan. Kissa kyyhötti portailla ja ontui jonkun ruohotupon äärelle. Se oli järkyttävän loukkaantunut. Laahusti takaisin portaille ja sisään, liikkui kuin invalidi, ei naukunut eikä valittanut, mutta näki kuinka se kiroili.

Iltapäivällä en enää kehdannut kasvattaa, eläköön villinä! Siitä seurasi, että jouduin vahtimaan sitä tunnin verran, hakemaan ikkunalaudalta ja naapurin pihasta. Se oli keväästä villinä.

Siirrettiin yhdessä kesähuonekalut pihalle, aseteltiin kivet istutusten reunoille. Ne näyttävät vähän ryöpeiltä, mutta pian ruoho kasvaa kaikista koloista ja ne sopeutuvat maisemaan. Istuttiin ulkona ja odotettiin kesää.

Järjestelin työhuonetta. Puhdas muovi, tein värikartat silkkiväreistä. Jotkut vanhat värit näyttävät granuloivan. Turkoosia on liian vähän!

Illalla telkusta World -wide koronasympatiakonsertti. Musiikki kehnoa, vanhat starat karjuivat rahisevilla äänillään. Nämä loveimellykset, sohvaperunasössöt saavat kääntämään kanavaa, salamannopeasti.   

Olen sittenkin tehnyt kaikenlaista. Jos en kirjaisi päivän kulkua, muistaisin siitä tuskin mitään.

Maanantai 20.4.20

Ei olla tavattu ketään, kuunnellaan radiota, eletään omissa ympyröissä. Kahdestaan. Mutta se on meille jo tuttua, kun ollaan oltu eläkkeellä. No problem.

Katselen seinäkalenteria. Ensi sunnuntaina piti rakentaa näyttelyni ”Tie vuorille”.  Nyt olisi tiivistä tekemistä, viimeistelyä ja kehystämistä. Huh! Joogat on peruttu, maalauskillat, Halosenniemen piirustusilta.

Ennen kymmentä saunottiin, tein viimeisistä hedelmistä sekoituksen, tarjoiltiin myslin ja jugurtin kanssa.

En uskalla aloittaa silkinmaalausta. Kuulostelen olisiko nyt oikea hetki kokeilla sitä vaaleaa pinkkiä, jota voisi korostaa viileällä turkoosilla.  Toivon että värit auttaisivat tähän apeuteen.

Tilanne

Karanteenien purkua, suunnitelmia tartuntaketjujen jäljitykseen, kauppojen avaamiseen. Toisaalta puhutaan kaiken jatkumisesta yli kesän, toisaalla pikku helpotuksista siellä täällä. Asiantuntijat ovat nyt tiukoilla. Tutkimuksia toisensa perään. Ruoka: pikku naposteltavaa eilisen jäljiltä sää: pilvistä, lämpenevää

Tiistai 21.4.20

Nukuin huonosti, pyöriskelin kahteen asti ja kaikki maailman asiat pyörivät mukana. Join kuumaa kauramaitoa. Nousin kahdeksalta eikä huvittanut. Päästin kissan pihalle, yritin lukea lehteä ja juoda kahvia samalla. 

Lehden haku postilaatikolta aamuisin on kuin pieni matka. Haistelen kevään tuoksuja, kuuntelen lintuja, viivyttelen. Kun koulu on kiinni, katu on autio. Talot pihoilleen käpertyneitä.

Kissa oli ensin nätisti, mutta meni muina kissoina naapurin pihalle. Siellä on niin putiputsattu käytävä, viivasuorat nurmikot eikä minkäänlaista elämää.

Kääntelin kasvimaata, kiskoin vuohenputkia ja lisäsin mansikoille multaa. Hain oluen ja poltin pikkusikarin.

R istui edelleen koneella ja seurusteli FB kavereitten kanssa. Niin kuin kaikki päivät, siltä tuntuu. Kaupoissa käynti ei kuulemma olekaan niin vaarallista. Aion mennä lähipäivinä. Cittarin uuden tilauksen saisi vasta kahden viikon päähän. Tein sen kuitenkin.

Katsoin sarjaa ”Talo jalavien varjossa” ja ihmettelin mistä aineksista on tehty menestysromaani. On niin hysteerisen vilkkaita tyttösiä,ujo fiksu poika ja kaikki sekoilevat. Teennäistä. Aikalaiskuvaa. Mutta katsoin. 

Myöhään illalla voimistelin kuten aina portailla, kymmenen kyykkyä, venytyksiä, taivutuksia. Uni tulee paremmin.

Tilanne

Kehitellään plasmavalmistetta viruksesta parantuneilta. Usassa 40 000 kuollutta, melkein puoli miljoonaa sairastunutta, kolme veljestä äärioikeistosta lietsoo vapauskapinaa. Norjassa lapset päiväkotiin, Ruotsissa mennään kuin ei mitään, vasta muutama tuhat kuollutta. Tein salaatin.

Haluaisin ottaa kännit, mutta juon vain lasin viiniä. Kissa tahtoo jotain. Se on jalosukuinen, vanha, vaativa ja kivulloinen. Mutta ylpeä, eikä myönnä mitään. 

Keskiviikko 22.4.20

Laiskottelin pitkään, en tehnyt mitään. Kävin vaan suihkussa ja keitin kahvit. Lehti tuli pian luettua, sitä samaa koronaa. Sitten tein puutarhahommia: uutta multaa marjapensaiden juurille, kompostin tyhjennystä, uusi pieni kukkamaa lainapeite- palasille, päälle lekaa ja hiekkaa sekä multaa. Sitten tilasin netin kautta maanpeite- kukkia, valkoisia ja pinkkejä, mirrinminttua ötököille. Lasku 140e,tulevat postissa.     

Luin Maughamin novellia The Bum, Pummi, jossa kirjailija toivoo tyhjää päivää, jossa voisi vain haahuilla. Joutuukin sellaiseen ja tietysti alkaa tapahtua. Hän näkee tutut kasvot miehellä, joka on nälkiintynyt ja ryysyissä. Joka ei ole tuntevinaan. Mies, joka oli kerran äveriäs ja vaikutusvaltainen, eleli nyt pummina Italian kaduilla. Vapaana, uhmaisena?  Ei – välinpitämättömänä, irti kaikesta. Joskus joku saa tarpeekseen.

Vapuksi on pakko suunnitella jotain. Ollaan ystävien kanssa pihalla tulen äärellä. Puhutaan. Nauretaan.

Myöhäisillan uutispaukku: Martin ja Heidin lapsi on syntynyt, poika. Meidän ensimmäinen lastenlapsi. Näyttää fiksulta. Kaikki on mennyt hyvin. Onnellista!

Tilanne

Hallitus tekee tilannearviota, huijarit imuroivat tukirahoja, hoiva- koteihin rikostutkintaa. Safka: valmiiseen tomaattikeittoon vihanneksia ja siskonmakkaroita. Sää: pihanpuolella on hellettä, kadun puolella käy pohjoistuuli

Torstai 23.4.2020

Menin aamulla ennen seitsemään Prismaan. Mehu-, hedelmä- ja vihannespula uhkasi. Mies lämmitti saunan ja nautittiin lapsiuutisesta. Soitettiin Martille. Oli vähän väsynyt, mutta oma asiallinen itsensä. Ottavat asiat luonnollisina ja rauhallisesti. Lauantaina kotiutus.

Sitten päivä vaan jotenkin kului. Miehellä soittotunti verkossa, kissa piti viedä ulos siksi aikaa. Se ei suostu liikkumaan valjaat päällä. Mököttää vaan ja on yhtä masen- tunut kuin minäkin.

Tein salaatin ja paistoin broilerfileitä. Nyt ovat pyörät ruosteessa. Kronkkronkkronk… en jaksa mitään.

Perjantai 24.4.20

Romahdus. 

Lauantai 25.4.20

Haen muistoistani väkeviä tuoksuja, kun keltaiset hennot käenrieskat nousivat mullasta talon kivijalan vierestä heti lumen sulettua. Haen iloa auringon- läikästä, arkisista leskenlehdistä, nuppujaan kurkottavista sinivuokoista. Tunnetta, joka yhdistää minut ensimmäisiin keväisiini. Lapsuuteen.

Kesä tulee, kaikesta selvitään!

Jaa myös kaverille!

Share on facebook
Facebook
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email

Lisää mediaa

Arkisto