Kirja on pettämätön kaveri

Kirjailija Marja-Leena Mäkelä sarjassa: Lukeva ihminen

Lukeva ihminen ei ole milloinkaan yksin. Joka iässä kirja on kaveri, ystävä, joka ei koskaan petä. Se jaksaa odottaa, että ihminen saa päivän askareet tehdyksi ja haluaa palata kirjan pariin.

Kirjan kanssa voi tutkia maailmaa nyt ja menneisyydessä, kuvitella tulevaisuutta, jännittää rikoksen ratkaisemista, kokea romanttisia hetkiä kahden ihmisen kohdatessa, jakaa surua läheisen kuoleman jälkeen, kikattaa hauskoille hupailuille, myötäelää sairaan ihmisen vuoteen vieressä, matkustaa avaruuteen, leikkiä sanoilla ja kielellä, pohdiskella hitaasti kryptisen aforistikon seurassa.

Lukeva ihminen voi samastua kirjan henkilöiden kohtaloihin: hän ei ole tunteinensa yksin, niin monet ihmiset ovat eläneet saman.

Kirjavinkkarin opastuksia

Viime vuosina lukupiirit ovat tulleet suosituiksi. Piiriläiset lukevat saman kirjan, kokoontuvat puhumaan kirjasta yhdessä, pohtimaan sen sanomaa, teemoja, synnyttämää elämystä.

Lukupiirissä näkemyksien ja mielipiteiden vaihtaminen lisää kirjan vaikuttavuutta. Lukukokemus vahvistuu, kun kirjaa, otteita siitä luetaan yhdessä ääneen.

Kirjoja ilmestyy nykyisin valtavasti. Uskon että jokaiselle lukijalle löytyy houkuttava ja koukuttava kirja.

Jos kirjojen paljous saa ymmälle, suosittelen käymään kirjastossa, jossa kirjastoammattilaiset etsivät kysyjille sopivaa luettavaa, ihannetilanteessa oikean kirjan oikeaan aikaan.

Jos kirja ei imaise heti mukaansa, sen voi jättää kesken. Ei sitä ole pakko lukea loppuun. Keskenjättämisen taito on yhtä arvokas kuin loppuun ahmimisen pakko.

Olin yli 30, kun huomasin, ettei kirja huuda perään, vaikka luovutan. Elämä on liian lyhyt pakkolukemiseen.

Joskus kirja, etenkään runokirja, ei avaudu yhdellä lukemalla. Kirja vaatii pohtimista, palaamista äsken luetuille riveille, sanoman hidasta omaksumista.

Runon kieli voi olla vaikeaselkoista, rivienvälit puhuttavat myös. Lannistua ei kannata, merkityksillä ladatun kirjan voi laittaa syrjään vähäksi aikaa, ja kas, yön parin jälkeen teksti aukeaa ja palkitsee lukijan.

Äänikirja ei rasita näköä – ikääntyneelle hyvä vaihtoehto

Monien ihmisten näkökyky huononee iän lisääntyessä. Lukeva ihminen ei jää yksin kaihin tai muun silmävaivan takia, sillä äänikirjatuotanto on runsasta.

Melkein kaikki kaunokirjallisuus ja runsaasti tietokirjojakin luetaan nykyisin äänikirjoiksi. Äänikirjoja kuuntelevat yhä useammat esimerkiksi lenkillä tai vaikka muuten vain.

Kirjailija ja kirjastonhoitaja Bo Carpelan on mielestäni kuvannut loistavasti lukemisen merkitystä. Sain kirjailijalta luvan käyttää runoa Kirjavinkkari -kirjassani (2015, Avain) ja erilaisissa vanhempainilloissa. Katson luvan koskevan myös tätä tekstiä.

 

Juuri kukaan ei lukenut. Äiti luki.

Ja minä perässä, kadoten ulkomaailmasta.

Kaukana siitä ettei osaisi erottaa uneksittua ja nähtyä.

Oppii näkemään.

Osaa myös varautua onnettomuuksiin,
se tuntuu siltä kuin voisi pahoin.

Se mitä ihmiset pitävät pakona on kenties valmiutta.

Kirjoittajan esittelyä

Nykyisin keravalainen Marja-Leena Mäkelä, ”Marlee”, on toiminut ennen eläkkeelle siirtymistään kirjastonhoitajana Ilmajoella ja Seinäjoella. Hän on tullut tunnetuksi kirjavinkkauksen uranuurtajana Suomessa ja sen kouluttajana.

Suomen Kirjailijaliitto palkitsi hänet noista 2015. Myös kirjailijana: runoja, pakinoita ja tietokirjoja. Hän on toiminut aiemmassa elämänvaiheessa myös kirjallisuuden ja kulttuurin läänintaiteilijana Pohjanmaalla. Kirjoittaminen jatkuu.

Jaa myös kaverille!

Share on facebook
Facebook
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email

Lisää mediaa

Arkisto