Elokuva Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on todellinen kulttuuriteko

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja. Siitä mistä ei voi puhua, on laulettava!

Osana Vantaan Armas-festivaalin 2022 ohjelmistoa: Elokuvaesitys Armotonta menoa – hoivatyön lauluja, sekä paneelikeskustelu Tikkurilan Bio Grandissa 13.10.2022.

Matkalla legendaariseen Bio Grandiin

Tulin junalla Keravalta Tikkurilan asemalle ja kun aikaa oli runsaasti, niin päätin kävelymatkalla kohti elokuvateatteria koukata Kaupungin Taidemuseon kautta. Otin sen aulasta mukaani elokuun Vantaan Asukaslehden ja avasin sen:  innovaatiokilpailu, joka haastaa kaupunkilaisia osallistumaan. Vau! Palaan tuohon aiheeseen erikseen myöhemmin, mutta tulee mieleen, että täällä Vantaalla taitaa olla meininki minun makuuni.

Elokuvateatteri Bio Grandin lämpiö vaikuttaa ihan viihtyisältä. Ohjelman mukaan täällä pitäisi olla kahvitarjoilu. Tulijat saavatkin ottaa sitä itse tiskiltä ja suklaakarkin. Kahvi on tosin liian laihaa. Juttelen toisen odottelijan kanssa ja selviää, että hän on vantaalainen. Vaihdetaan sähköpostiosoitteita.

Suurin osa elokuvateatterin katsomopaikoista täyttyy. Tervehdyssanat ennen elokuvan alkua esitti apulaiskaupunginjohtaja Riikka Åstrand. Kyse oli kuitenkin innostavasta kunnon puheesta, jolle osoitimme suosiota runsaasti taputtamalla.

Palkittu dokumenttielokuva sai ensi-iltansa helmikuussa 2022 DocPoint -festivaaleilla. Elokuva on musiikkipitoinen dokumentti, joka käsittelee hoitotyötä. Siinä kritisoidaan hoitotyön arkea erityisesti ikääntyneiden ja vanhustenhoidon ja hoivan osalta. Keskeiset elementit: ikääntyneiden kuoro ja hoitajien kuoro kertovat aihepiiristä lauluina, asianosaisten haastatteluja.

Elokuva kysyy: onko hyvä kuolema liian kallista?

Elokuva on todellinen kulttuuriteko. Karusta, vaativasta aihepiiristä on onnistuttu saamaan aikaan koskettava, myös taiteellisesti viihdyttävä kokonaisuus.

Samalla se kuitenkin paljastaa rankasti vanhustenhoidon tilannetta sekä hoito- ja hoivatyön haasteita ja epäkohtia. Silti se ei ole pelkästään synkkä, vaan jollakin tapaa myös huumoripitoinen ja kauniskin.

On todella innovatiivinen oivallus tekijöiltä sovittaa ja sanoittaa hankalaa tietopohjaista sisältöä lauluiksi ja välittää sitä musiikin voimalla kuulijoille ja katsojille. Sillä tavalla saadaan välittymään myös tunteita, joiden kautta kosketus, yhteys ja vaikuttavuus kokijoihin parhaiten syntyykin.

En ryhdy tässä enempää kuvailemaan dokumentin sisältöön ja toteutukseen liittyviä asioita, koska niistä löytyy jo arvosteluja sekä paljon muuta kirjoittelua.

Esitän suuret kiitokset elokuvan tekijöille sekä Armas-festivaalin järjestäjille, jotka päättivät ottaa sen mukaan festivaalin ohjelmistoon.

Hoitajapula alkaa olla todella hälyyttävä

Katsoin lisäksi terveydenhuollon kriisiä käsittelevän MOT-ohjelman ”Sairaan pitkä hoitojono”, joka esitettiin 31.10.2022 TV1:ssä. Siinä nuori miespuolinen anestesiahoitaja, kertoo suoraan miksi on hankkinut toisen työpaikan. Kuitenkin sellaisen, jossa voi hyödyntää hoitoalan tuntemustaan.

Syynä on paitsi työn kuormittavuus ja palkka-asiat, niin ennen muuta arvostuksen puute. ”Arvostus on niin huono hoitajia kohtaan” hän kertoo haastattelussa. Herää todellakin kysymys miksi asenteita ja työn johtamismenetelmiä ei vaan saada kehitettyä parempaan malliin, vaikka ongelmasta on tiedetty vuosikaudet?

Tuo MOT:n ohjelma katsottavissa edelleen Areenassa ja löytyy YLE:n Radio 1:n  sivuilta. Kyse siis TV1:n tutkivan journalismin ohjelmasta, jonka nimilyhenne muodostuu tästä ”Mitä oli tutkittava” eli MOT.

Yllättävän runsas, sitoutunut ja kiihkeäkin keskustelu

Elokuvan jälkeen pidettiin samassa tilassa yhteinen keskustelutilaisuus aihepiiristä. Paneeliin oli kutsuttu: vanhuusasiain valtuutettu Päivi Topo, oikeustieteen tutkija Kaijus Ervasti, Vantaan kaupungin vanhus- ja vammaispalvelujen päällikkö Aila Halonen, sekä elokuvan tuottaja Timo Korhonen. Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Vantaan kaupungin Vanhusneuvoston koordinaattori Kalle-Pekka Hietala.

Keskustelu oli vilkasta ja runsasta sekä olisi jatkunut vielä sille varatun ajan sivuilta (puolitoista tuntia) ylikin. Se osoittaa, että polttavan ajankohtainen aihepiiri koetaan oikeasti asiaksi, johon täytyy saada tuntuvaa muutosta. Toivottavasti keskustelu myös tallennettiin järjestäjien toimesta myöhempää hyödyntämistä varten.

Myös moni katsomossa näkemyksiään kertomaan noussut sai aplodeja. Heistä mainittakoon esim. varsin räväkästi puhunut Vanhusneuvoston puheenjohtaja Raimo Huvila. Useita puheenvuoroja siis pidettiin ja myös kehittämisideoita tuotiin esille. Esim. yksinäisyyden torjuntakampanjaa ennaltaehkäisyksi esitti eräs sote-aluehallituksen jäsen. 

Jälkeen päin vähän harmitti, kun en itse tehnyt muistiinpanoja, jotta olisin voinut tässä kirjoituksessa kertoa enemmän. Mutta halusin kerrankin keskittyä täysin vain kokemaan ja osallistumaan.

Marjasinikka Väänänen

Elokuvan tekijätiedot:

Tuottaja: Timo Korhonen

Käsikirjoittajat: Markku Heikkinen, Susanna Helke

Ohjaaja: Susanna Helke

Säveltäjä: Anna-Mari Kähärä

Kuvaaja: Sari Aaltonen

Leikkaajat: Markus Leppälä, Inka Lahti, Samu Kuukka

Tuotantoyhtiö: Road Movies

Kesto: 90min

Elokuva katsottavissa Yle Areenassa

Jaa myös kaverille!

Facebook
WhatsApp
Email

Lisää mediaa

Arkisto