Alinen – teos sukeltaa tajunnanvirtaan

Unen tällä puolen

Yöltä kysymättä / päivän verhon rusoreunaan kääriydyn / siihen
kohtaan, jossa raotit untuvani herkkää, hymyilit, sanoit, että haaveiden latvuksissa ilo on raikkainta, vaikka mikämikätuuli osaisi laulaa seireenin ruusuilla / olen korkeampi, kun tuot huuliesi viinin kasvoilleni kysymättä /
juotat minuun avaruutta / värinäni tiedolla kerron, että minä olen yhtä ahnas unen tällä puolen

Oodi intuitiolle ja luovuudelle, jota tekijöiden elämänkaaret ovat ohjanneet

Viime jouluksi (2021) julkaistu ”Alinen” -kirja on keravalaisen Ilari Rantalan kuvista ja Forssassa asuvan Markku Heinon runoista koostuva teos. Yllä näytteeksi yksi teoksen lähes kolmestakymmenestä runosta.

Alinen on paikka, joka liittyy muinais-suomalaisten kaikkeuskäsitykseen. Siellä sijaitsi kuolleiden asuinsija Manala eli Tuonela. Alinen saattoi olla kuin reaalimaailman peilikuva, jossa myös henkilön kaksoisolento toimi kohtalonyhteydessä oikeassa maailmassa elävän kanssa (Wikipedia).

Nykyihminen mieltää Alisen pitkälti alitajunnaksi.

Lainaus kirjan saatesanoista: Alinen on oodi intuitiolle ja luovuudelle. Tekijöiden elämänkaaret ovat ohjanneet sekä kuvallista ilmaisua, että tekstejä syvällisiin unikuviin. Väkevät kokemukset maailman, ihmisten mielen ja sieluntiloista ovat saaneet tällä kertaa abstraktinomaisia, jopa rukouksellisia muotoja.

Valokuvaajan oma matka aliseen

Rantalan omaperäiset valokuvat ilmentävät hyvin Alinen -teemaa. Niissä esiintyy pääosin vesielementti. Rantala on kehittänyt tekniikan, jossa varioi taitavasti veden liikettä.

”Kun kuvaan, niin pyrin hakemaan kuvauskohteesta maalauksellista vaikutelmaa. Katsoja voi tulkita kuvia vapaasti. Toivon kuitenkin, että kuvat herättävät katsojissa ajatuksia ja kysymyksiä” hän sanoo.

Kuvien väriskaala on enimmäkseen mustan, ruskean, harmaan, metallinhohtoisen ja valkean sävyissä – sinistä, vihreää, keltaista niukemmin ja vain joissakin kuvissa.

Paitsi tekstiä, niin myös kuvia voisi nimittää tajunnanvirraksi siksikin, kun ne eivät asetu oikein mihinkään tunnettuun tyylilajiin. Abstrakti taideluokituksena olisi ehkä lähin kategoria. 

Rantala kertoo myös miten luontokuvaaja, kirjailija Heikki Willamon luento myyttisestä matkasta Pohjolan kalliomaalausten parissa innosti ja johdatti hänet tekemään omakohtaista matkaa alisen maailmaan. Se löytyikin joen ja meren kuohuista Merikarvialta, jossa hän viettää joka vuosi kesäkuukausia puolisonsa kanssa.

Kuvallakin on tarina

Lainaus kirjan saatesanoista: Kuvalla on tarina, jonka kirjoitamme. Kun näemme kuvan, mielikuvituksemme herää. Syntyy tarina. Oma tarinamme. Tarina meistä.

Kun runokieli ei useinkaan noudattele kieliopin sääntöjä, niin Heinon riimit eivät senkään vertaa. Ne tuntuvat tosiaan tajunnanvirralta, jossa välillä irrallisen tuntuiset sanat kuvaavat ehkä lähinnä kirjoittajan sisäistä maailmaa.

Jotkut niistä muistuttavat unen kuvia, joissa elementit ja tapahtumat yhdistyvät epäloogisesti ja usein aivan mielettömälläkin tavalla. Sanojen vaikutus tuntuu kuitenkin vahvalta ja Heinoa pidetäänkin erityisesti tunteiden sanoittajana.

Lukija huomaa silloin tällöin ajatuksen kiteytyvän, mikä ominaista runoudelle. Joissakin säkeissä löytyy jopa loppusointuja.

Tietoa tekijöistä ja mistä teosta voi tilata

Ilari Rantala on 77-vuotias eläkeläinen Keravalta ja mukana myös Armas-toiminnassa. Hän on harrastanut valokuvausta vuosikymmeniä ja järjestänyt useita näyttelyjä. Hän toteuttaa edelleen myös eläkkeelle siirtymisen valmennuksia konsulttiyrityksensä puitteissa. 

Markku Heino on noin 55-vuotias myyntialan ammattilainen, joka asuu perheineen Forssassa. Hän on julkaissut vuosien aikana 14 runoteosta ja kirjoittanut yhteensä noin 950 runollista tekstiä. 

Kirja on julkaistu BoD – eli Books on Demand menetelmällä kustannettuna. Se on myynnissä kustantajalla sekä ainakin Suomalaisen Kirjakaupan ja Adlibriksen verkkokirjakaupoissa.


Yhteystiedot: ilarira@gmail.com

Jaa myös kaverille!

Facebook
WhatsApp
Email

Lisää mediaa

Arkisto